Sisältö voi olla erinomaista ja teknisesti hyvin toteutettua. Silti oppiminen on usein yksisuuntaista.
Palvelu tarjoaa sisältöä – käyttäjä kuluttaa sitä.
Tämä on ollut digitaalisen oppimisen ensimmäinen vaihe. Nyt tekoäly mahdollistaa siirtymisen seuraavaan: palvelu voi alkaa osallistua aktiivisesti oppimisprosessiin.
Oppiminen ei ole sama asia kuin tiedon vastaanottaminen
Tietoa on nykyään saatavilla enemmän kuin koskaan.
Jos haluamme tietää, miten hyvä kehityskeskustelu toteutetaan, miten palautetta annetaan tai miten omaa ajankäyttöä voisi kehittää, löydämme aiheesta hetkessä artikkeleita, videoita ja kursseja.
Henkilöstön kehittämisen suurin haaste ei siksi välttämättä ole tiedon puute.
Haaste on saada tieto muuttumaan ymmärrykseksi ja lopulta toiminnaksi.
Tähän tarvitaan usein jotain enemmän kuin sisältöä.
Tarvitaan mahdollisuus pysähtyä, kysyä, pohtia ja soveltaa opittua omaan tilanteeseen.
Valmennuksessa vuorovaikutus on olennainen osa oppimista
Hyvä valmentaja ei vain kerro, mitä pitäisi tehdä.
Hän kysyy.
Hän tarkentaa.
Hän haastaa ajattelemaan.
Hän auttaa yhdistämään uuden asian valmennettavan omaan tilanteeseen.
Jos valmennettava ei ymmärrä jotain, asia voidaan selittää toisella tavalla. Jos aihe herättää uuden kysymyksen, keskustelua voidaan jatkaa siihen suuntaan.
Juuri tämä tekee valmennuksesta henkilökohtaista.
Oppiminen syntyy vuorovaikutuksessa.
Perinteisessä digitaalisessa oppimisessa tämä elementti on pitkälti puuttunut.
Mitä muuttuu, kun digitaalinen palvelu vastaa takaisin?
Tekoäly muuttaa tätä asetelmaa merkittävästi.
Käyttäjän ei enää tarvitse vain vastaanottaa sitä sisältöä, jonka joku on etukäteen päättänyt hänelle tarjota.
Hän voi kysyä:
“Miten voisin soveltaa tätä omassa työssäni?”
“Voitko antaa tästä käytännön esimerkin?”
“En ymmärtänyt tätä – voitko selittää asian toisella tavalla?”
Tai palvelu voi itse aktivoida käyttäjää:
“Miten tämä näkyy sinun työssäsi?”
“Mitä voisit tehdä seuraavalla kerralla toisin?”
“Mikä tässä on sinulle kaikkein haastavinta?”
Muutos saattaa vaikuttaa pieneltä, mutta oppimisen näkökulmasta se on merkittävä.
Digitaalinen palvelu ei enää ainoastaan jaa tietoa, vaan voi auttaa käyttäjää käsittelemään ja soveltamaan sitä.
Samasta sisällöstä voi syntyä erilaisia oppimispolkuja
Vuorovaikutteisuus mahdollistaa myös henkilökohtaisemman oppimisen.
Kaksi ihmistä voi lukea saman johtamista käsittelevän materiaalin, mutta heidän tilanteensa voivat olla täysin erilaisia.
Toinen johtaa ensimmäistä kertaa omaa tiimiään. Toinen on kokenut esihenkilö, joka yrittää ratkaista haastavaa tilannetta tiimissään.
Miksi heidän pitäisi jatkaa materiaalin jälkeen täsmälleen samalla tavalla?
Kun digitaalinen palvelu pystyy keskustelemaan käyttäjän kanssa, sama sisältö voi johtaa erilaisiin kysymyksiin, pohdintaan ja seuraaviin askeliin.
Personointi ei silloin tarkoita vain eri sisällön suosittelemista. Se tarkoittaa erilaista vuorovaikutusta.
Digitaalinen oppimisympäristö voi muuttua valmennusympäristöksi
Tässä on mielestäni yksi tekoälyn kiinnostavimmista mahdollisuuksista henkilöstön kehittämisessä.
Tekoälyn arvo ei välttämättä synny siitä, että sen avulla pystymme tuottamaan entistä enemmän sisältöä.
Sisältöä meillä on jo paljon.
Suurempi mahdollisuus on siinä, että tekoäly voi tehdä digitaalisesta oppimisesta aktiivisempaa, henkilökohtaisempaa ja vuorovaikutteisempaa.
Tämä vie digitaalista henkilöstön kehittämistä lähemmäksi valmennusta.
Ihmisen valmentajan rooli ei samalla katoa. Päinvastoin, ihmistä tarvitaan edelleen erityisesti tilanteissa, joissa tarvitaan kokemusta, empatiaa, syvempää ymmärrystä tai vaikeiden asioiden käsittelyä.
Digitaalinen valmennus voi kuitenkin tuoda vuorovaikutusta myös niihin hetkiin, jolloin henkilökohtaista valmentajaa ei ole käytettävissä.
Coach4Worksissa otamme seuraavan askeleen kohti vuorovaikutteista oppimista
Tämä muutos näkyy myös Coach4Worksin kehityksessä.
Tuomme palveluun AI Engage -toiminnallisuuksia, joiden tavoitteena on tehdä digitaalisesta oppimisesta ja valmennuksesta nykyistä vuorovaikutteisempaa.
Ajatus on yksinkertainen:
Käyttäjän ei tarvitse vain vastaanottaa sisältöä.
Palvelu voi keskustella hänen kanssaan.
Tämä on meille tärkeä askel matkalla sisällön tarjoamisesta kohti jatkuvaa digitaalista valmennusta.
Ja samalla se muuttaa kysymystä, jolla digitaalisen oppimisen laatua kannattaa arvioida.
Ehkä tulevaisuudessa tärkein kysymys ei enää ole:
“Mitä sisältöä palvelussa on?”
Vaan:
“Millaista keskustelua, ajattelua ja oppimista palvelu saa aikaan?”